Joulunviettoa varsinaissuomalaiseen tapaan

Varsinais-Suomella on jouluperinteissä erityislaatuinen asema, sillä monet jouluperinteet ovat itse asiassa levinneet täältä muualle Suomeen. Jouluruoista esimerkiksi joululimpun esi-isä varilimppu on kotoisin Varsinais-Suomesta. Myös modernimmat jouluperinteet ovat levinneet Turun suunnalta. Moni suomalainen seuraa silmä kovana television äärellä kun protokollapäällikkö julistaa joulurauhan vuosittain Brinkkalan talon parvekkeelta, eli Vanhalta Suurtorilta. Aina jouluun ei kuitenkaan ole kuulunut lahjat, piparit ja joulupukit, vaan kyseessä on ollut ennen kaikkea maanviljelyksen ja vuodenkierron päättymisen juhla.

Joulu on ikivanha juhla, jota on skandinaviassa vietetty jo esikristillisellä ajalla. Joulun vietto on kansanomaisesti liittynyt aina vuodenkierron taitekohtaan, satoon ja maanviljelykseen. Niukkoinakin aikoina joulu on ollut se aika vuodesta, jolloin pöytään laitettiin vähän hienompaa ja talossa oli kaikille syötävää. Joulua edelsi sadonkorjuu, jonka seurauksena tarjolle oli laittaa sekä lihaa että leipää. Joulu on juhlan aikaa, ja itseasiassa sanat “juhla” ja “joulu” ovatkin läheistä sukua toisilleen.

Varsinaissuomalaisessa joulussa leivän rooli on ollut keskeinen, ja jouluksi tehtiinkin monensorttista leipää. Tyypillinen varsinaissuomalainen joululeipä on imellettyä taikinaa ja hapanjuurta yhdistävä varilimppu. Jouluksi valmistettiin myös joulu- tai kylvökakuksi kutsuttu leipä. Tämä oli valtava leipä jota ei suinkaan syöty jouluna vaan se säästettiin kevääseen jolloin se joko syötettiin kylvömiehille tai ripoteltiin murusina pellolle. Leivällä oli siis myös symbolinen, jopa rituaalinen merkitys joulun vietossa.

Maanviljely näyttäytyi varsinaissuomalaisessa joulunvietossa myös sisällä tuvassa. Tapana oli, että tuvan lattialle tuotiin pehmikkeeksi ja lämmikkeeksi jouluolkia, joissa jouluna oli mukava temmeltää ja jopa nukkua. Oljet levitettiin erityisesti ruokapöydän alle, ja niitä heiteltiin myös kattoon. Olkien tuojaa tervehdittiin oikeana joulun tuojana. Jouluolkiin liittyvä perinne onkin saattanut toimia inspiraationa perinteisille jouluisille oljista valmistetuille koristeille, kuten jouluhimmeleille.

Jouluna oli tärkeää että koti oli siisti. Ennen joulua pidettiinkin usein siivouspäivä tai päivä jona tuvan seinät puhdistettiin noesta. Joulu on kodin juhla ja myös kodin haltijat, jotka on myöhemmin opittu tuntemaan joulutonttuina, tuli pitää jouluna tyytyväisinä. Paikkakunnasta riippuen Varsinais-Suomessa haltijoille on muun muassa lahjoitettu jouluaterialla osa pöydän antimista, jätetty ruoat yöksi haltijoiden nautittavaksi tai viety riiheen haltijalle jouluryyppy. 

Joulua on vietetty Varsinais-Suomessa hieman pidempään kuin muualla Suomessa, tai ainakin juhla on tunnettu nimellä “joulu” hieman aiemmin. Muualla Suomessa on kyllä juhlittu sadonkorjuuta eli kekriä, mutta joulun omat perinteet vakiintuivat muualle myöhemmässä vaiheessa. 

Turkua on pidetty Suomen virallisena joulukaupunkina, sillä onhan Turussa perinteisesti ollut komeat jouluperinteet kuten jouluaaton ekumeeninen joulu, joulurauhan julistus sekä runsaasti näkemistä ja kokemista joulunodotuksen aikana.

Myös Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat ovat perustellusti perinteinen turkulainen joulunalustapahtuma, sillä joulumarkkinoita on järjestetty Vanhalla Suurtorilla jo vuodesta 1990. Markkinat kuuluvat monen jokavuotisiin jouluperinteisiin. Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoilla pääsee kokemaan vanhan ajan tunnelmaa ja perinteikkyyttä kaikin aistein. Vanhan ajan teema näkyy muun muassa torimyyjien asuissa ja myyntikojuilla, sekä tietysti markkinanäytelmässä jossa tänä vuonna eletään vuotta 1907. Joulumarkkinat ovatkin oiva paikka hengähtää joulukiireiden välissä ja nauttia vaikka kuppi kuumaa markkinatunnelmasta nauttien. Nähdään markkinoilla!

 

Tekstissä käytetyt lähteet

Jouko Hautala (toim.) Vanhat merkkipäivät. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1986. 

Uno Harva. Varsinais-Suomen henkistä kansankulttuuria. Varsinais-Suomen historia III:1, 1935.

Sirpa Karjalainen: Juhlan aika. Suomalaisia vuotuisperinteitä, 1998

Ritva Lehmusoksa: Joulu, joulu, armas aika, 2002

 Kustaa Vilkuna: Vuotuinen ajantieto, 1994

Kuva: Erman Mete